Tänään olen viettänyt rauhallista sunnuntaita yksin kotona.
Otin muutamia kuvia ja luonnonvalo tuntui karkaavan kesken kuvaamisen. Juuri kun olin päässyt vauhtiin, alkoi olla liian hämärää kuvaamiselle. Aloin pohtia asiaa ja totesin että itseasiassa olen useinkin ottamassa kuvia juuri silloin kun on viimeiset hetket saada kuvia luonnonvalossa. Valon loppuminen aiheuttaa harmistusta, mutta jotain lumoavaa siinä hetkessä on.
Vai mitä?
Voit seurata blogiani Facebookin | Instagramin | Bloglovinin kautta
